-->

Näin tehtiin kymmenen miljoonaa kertaa katsottu video

Rikkinäisistä kaiuttimista ei kuulunut pihaustakaan, joten minibudjetin musiikkivideo kuvattiin ilman musiikkia ja vain yhdessä päivässä.

Miksi siitä silti tuli niin järjettömän suosittu? Ja mitä muuta siitä seurasi kuin yksi avioliittotarjous?

Päät kääntyivät, kun kävelin hotellin aulan läpi. Häkellyin.

Alkamassa oli iso kansainvälinen tanssitapahtuma ja havannalaisen hotellin aula oli täynnä samanlaisia tyyppejä kuin minä: tanssinopettajia ja kuubalaisen tanssin harrastajia ulkomailta. Suurin osa osallistujista oli Meksikosta, Kolumbiasta ja Venezuelasta.

Eija Nummela

Eija Nummela

Kirjoittaja on tanssikoulu Salsa Housen opettaja.

Syy tuijotuksiin selvisi pian. Tässä porukassa olin pieni julkkis.

– Hei, sinä olet se punahousuinen tyttö videolta!

– Fantastinen video, onneksi olkoon!

Alkuhämmennyksen jälkeen tajusin, että kommentit koskivat kahta eri videota, joissa molemmissa minulla on jalassa samat punaiset housut.

Olimme kuvanneet videot Havannassa vuoden välein, ja niiden julkaisemisesta oli kulunut sen verran aikaa, että molemmat olivat ehtineet saada miljoonayleisön YouTubessa.

Jo miljoonayleisöt olivat täysi yllätys. Saati se, että minut ja punaiset housuni tunnistettaisiin toisella puolella maailmaa.

Sven Creutzmann
Videon kuvaaja, saksalainen Sven Creutzmann asuu Havannassa.

Romanttisia viestejä

Keväällä 2019, kuusi vuotta julkaisunsa jälkeen, Yo Vengo De Cuba -video ylitti YouTubessa hurjan kymmenen miljoonan latauksen rajan.

Olen saanut Facebookissa satoja kaveripyyntöjä tuntemattomilta salsaajilta ympäri maailmaa. Sain myös avioliittotarjouksen ecuadorilaiselta mieheltä, joka väitti ihastuneensa ”punahousuiseen tyttöön”. Mies oli hyvin päättäväinen ja pommitti minua romanttisilla viesteillä viikkotolkulla.

Lukuisat Salsa Housen oppilaat ovat lähettäneet viestejä matkoiltaan: ”Olen Indonesiassa keskellä viidakkoa ja täällä pienessä baarissa pyörii teidän video.”

Kotimaassakin menestys on huomattu. Aamulehti teki videoista ison jutun jokunen vuosi sitten.

Havannan tanssipaikkojen videonäytöillä Yo Vengo De Cubaa pyöritettiin ahkerasti monta vuotta. Oli hauskaa olla itse tanssilattialla ja seurata, miten pöydissä istuvat ihmiset osoittelivat sormella: ”Tuohan on sama nainen!”

Sydänkohtaus kesken kuvausten

Video sai alkunsa yhdestä älynväläyksestä.

Marraskuussa 2012 kollegani Tiia Tönning ja minä olimme lähdössä Kuubaan. Matkalaukkuja pakatessa yritimme kuumeisesti keksiä tekosyytä järjestää kuvaussessio Havannassa asuvan saksalaiskuvaajan, Sven Creutzmannin, kanssa. Olimme vuotta aikaisemmin palkanneet hänet ensimmäisen kerran kuvaamaan Salsa Houselle mainoskuvia ja videoita ja olimme edelleen pää pilvissä koko projektista.

Kaikki oli ollut kihelmöivän jännittävää: kuvauspaikkojen valinta rappioromanttisessa Havannassa, ammattimallien palkkaaminen, kansainvälinen kuvaustiimi, kaksi hermostunutta, hektistä ja inspiroivaa kuvauspäivää. Yhtäkkiä kesken kuvausten kaikki oli vähällä kaatua, kun rumbamuusikko sai sydänkohtauksen! Lamaantuneina vietetyn tunnin jälkeen saimme sairaalasta hyviä uutisia: ei hätää. Ja kuvaukset jatkuivat.

Tuon kaiken – sydänkohtausta lukuun ottamatta – halusimme kokea uudestaan.

kameranosturi
Kameranosturissa riitti ihmeteltävää.
 
Ja sitten keksin! Naputtelin keskellä yötä viestin hyvälle tutulleni Fredy Clanille Saksaan: Etkö sanonutkin tulevasi Havannaan joulukuussa? Voisitko mennä studioon ja tehdä salsaversion Yo Vengo De Cuba -reggaetonbiisistäsi? Ja sitten tehdään yhdessä biisistä video!

Fredy vastasi heti: Huippuidea. Näin tehdään. Nähdään Havannassa!

Se oli hyvä kauppa kaikille osapuolille. Salsa House ratkaisi musiikkivideon tekijänoikeuskysymykset helposti tutun artistin avulla. Fredy sai tanssikoulusta maksajan biisinsä videolle. Ja mikä parasta – Tiia ja minä pääsimme taas kokemaan unohtumattomia hetkiä kameroiden edessä.

Olimme kuitenkin kaikki tuntemattomia suuruuksia. Biisi väännettiin studiossa muutamassa päivässä. Budjetti oli minimaalinen. Kuvausaikaa oli vaivainen yksi päivä.

Kukaan meistä ei osannut kuvitella, että biisistä tulisi videon myötä niin suosittu, että Fredy tekisi siitä pian uuden version itse Alexander Abreun ja Havana D’Primeran kanssa. Eikä varsinkaan, että videolla olisi kuuden vuoden kuluttua mykistävät kymmenen miljoonaa katsojaa.

Paniikkia ja hyytävää kylmyyttä

Vain muutaman viikon päästä yöllisestä viestittelystä olimme kaikki Havannassa ja kuvauspäivä koitti.

Ensimmäinen paniikki oli koettu jo myöhään edellisenä iltana. Kuvauspaikoista toiselle, kattoterassille, jolta avautuu näkymä rantakatu Malecónille ja merelle, ei päästäisikään. Koska Kuuba. Siellä asiat ovat monesti joko vaikeita tai käsittämättömiä. Usein molempia.

Kuvaajamme ratkaisi asian. Pääsisimme toisen Havannassa asuvan saksalaismiehen talon katolle, jolta oli näkymä suoraan Capitoliolle. Ei huono!

Kuvaukset kattoterassilla
Kuvauskalustoa pystytettäessä oli aikaa poseerata.
 
Seuraava paniikki oli astetta pahempi.

Olimme päättäneet säästää rahaa ja olla palkkaamatta ammattituottajan, jonka kanssa olimme työskennelleet menestyksekkäästi edellisenä vuonna. Se oli virhe. Kuubassa jos jossain pätee sääntö: Älä yritä säästää väärässä kohdassa!

Halvalla palkkaamamme muka-tuottaja oli raahannut paikalle kaverinsa äänentoistolaitteiston, joka hajosi kesken kuvausten. Kaiuttimista ei kuulunut pihaustakaan. Siellä olimme, havannalaisen talon katolla: parikymmentä esiintyjää, kuvaustiimi, kameranosturit, valtava määrä muita kuvaustarvikkeita ja erittäin turhautunut saksalaisohjaaja. Kuvaamassa musiikkivideota ilman musiikkia.

Neuvoton muka-tuottaja kohautteli olkapäitään. Kenelläkään ei ollut aavistustakaan, mistä siihen hätään saisi uuden äänentoiston. Koska Kuuba.

Aurinko oli laskemassa, olimme aikataulusta monta tuntia myöhässä ja suuri osa materiaalista oli vielä kuvaamatta.

Kaiken lisäksi oli hyytävän kylmä. Hampaat kalisten manasimme Tiian kanssa tilannetta.

Juuri silloin portaita nousi pelastava enkeli. Italialainen tuttavani oli tullut katsomaan kuvauksiamme ja kaivoi käsilaukustaan minikaiuttimen, viisisenttisen pallon, jonka sai liitettyä puhelimeen.

Piti todella pinnistellä, että kattoterassilla kuuli mitään minikaiuttimessa soivasta biisistä. Vaatimaton pihinä katosi viimeistään katolla riehuvaan riepottelevaan tuuleen.

Uskomatonta kyllä, saimme silti videon tehtyä. Auoimme suutamme ja olimme laulavinamme biisiä samalla kun yritimme esittää kameralle, että käynnissä ovat riehakkaat bileet. Oikeasti katolla oli hiljaista kuin kirkossa.

Lopulta kyllästyimme pinnistelemään, unohdimme koko kaiuttimen ja aloimme laulaa minkä keuhkoista lähti. Osvady ja Damarys innostuivat tanssimaan rumbaa. Kuvaaja piti onneksi kamerat käynnissä. Siitä saatiin videolle hieno lopetus.

Kattoterassilla
Fredy ja Osvady pitivät itseään lämpiminä bailaamalla. Alain ja Solangel luottivat tujaukseen rommia.

Ensimmäinen miljoonavideo

Mikä selittää häthätää, halvalla ja ilman käsikirjoitusta kuvatun videon menestyksen? Videon, joka kaiken lisäksi tehtiin tuntemattoman pikkubändin biisistä?

Laadussa ja näyttävyydessä Yo Vengo De Cuba ei mitenkään pysty kilpailemaan ammattimaisesti tuotettujen musiikkivideoiden kanssa, joiden budjetti on helposti monta sataa kertaa isompi. Mutta kuten internetissä usein, katsojaan ei välttämättä vetoakaan eniten komea tuotanto, johon rahaa on poltettu kuin riihikuivaa heinää.

Yo Vengo De Cuban menestys pedattiin jo vuonna 2011, kun kuvasimme Salsa Housen YouTube-kanavan ensimmäisen miljoonavideon. Kanavallemme ilmestyi kertaheitolla tuhansia tilaajia.

Ensimmäistä miljoonavideota on katsottu 4,3 miljoonaa kertaa. Se kestää järjettömät 10 minuuttia ja sillä on käsittämätön nimi, jonka annoin sille hetken mielenhäiriössä: Salsa House En Cuba – Descarga En Callejón De Hamel. Pituutensa ja nimensä puolesta videon pitäisi olla kaikkea muuta kuin viraalihitti.

Iloinen ja rento bailaus kadulla on kuitenkin vedonnut katsojiin. Videon alle on kirjoitettu yli 600 kommenttia ja ne ovat suureksi osaksi tätä tyyliä:

– This is the epitome of happiness.

– Great street dancing, beautiful music, beautiful people of all colors. Wonderful!!

– This is how every twenty something should spend their free time, I wish I could jump in…

Kommenteista voi ehkä päätellä, miksi videomme ovat menestyneet internetin armottomassa kilpailussa katsojien ruutuajasta. Ne ovat mitä ilmeisimmin vanginneet jotain kuubalaisen tanssin spontaanista ilosta ja positiivisesta energiasta. Jotain käsikirjoittamatonta, aitoa ja valloittavaa.

Los Marqueses de la Vibora
Parasta koko projektissa oli päästä tanssimaan Los Marqueses De La Vibora -ryhmän riveissä. Tuona talvena Tiia ja minä esiinnyimme ruedaryhmän kanssa useammassa paikassa pitkin Havannaa.

Ohjaajan hermot koetuksella

YouTube-kanavamme tilastojen mukaan Yo Vengo De Cubaa on katsottu kaikkein eniten Italiassa. Siellä se on kerännyt lähes kaksi miljoonaa toistokertaa. Se ei ole mikään ihme, sillä italialaiset ovat aina olleet kuubalaisen musiikin ja tanssin kovimpia fanittajia Euroopassa. Seuraavaksi eniten videota on katsottu Espanjassa, Ranskassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa.

Suomi on sijalla 35. Täällä video on kerännyt vajaat 14 000 näyttökertaa eli katsojista yksi promille on suomalaisia.

Näyttökertojen keskimääräinen kesto on ollut kolme ja puoli minuuttia, mitä voi pitää huikeana tuloksena reilun viiden minuutin videolle. Katsojat ovat siis todella jumittuneet ruudun ääreen siitä huolimatta, että video alkaa harvinaisen tylsällä otoksella, jossa ruedaryhmämme seistä pönöttää ja odottaa tanssin alkamista.

Saksalaiskuvaaja oli tietysti suunnitellut videoon aivan toisenlaisen alun, mutta sitä ei koskaan saatu kuvattua, koska joku käveli joka kerta väärällä hetkellä ovesta sisään ja pilasi otoksen. Koska Kuuba. Kuvaajalla menivät lopulta hermot ja koko alku jäi kuvaamatta.

70 vuotta ruutuaikaa

Yhteensä Yo Vengo De Cuba -videota on katseltu pitkin poikin maailmaa 36 500 000 minuuttia. Luku on niin iso, ettei se oikein kerro mitään. Paljonko on 36,5 miljoonaa minuuttia? Se on yli 25 000 vuorokautta eli 70 vuotta. Niin paljon on ihmiskunta viettänyt aikaa Yo Vengo De Cuba -videota ruudulta tuijottaen. Yhden kohtuullisen ihmisiän verran.

Ihmiskunta olisi kenties voinut käyttää nuo vuosikymmenet paremmin mutta aivan taatusti myös huonommin. Vaikka sellaisten videoiden tuijottamiseen, joiden sanoma on negatiivinen ja hajottava.

On hienoa kuvitella, että näin isoilla katsojaluvuilla – kymmenellä miljoonalla – on jo jotain merkitystä.

Kenties Yo Vengo De Cuba ja sen 70 katseluvuotta ovat tehneet maailmasta ripauksen verran iloisemman ja positiivisemman paikan. Video on inspiroinut ehkä satoja tai tuhansia tai kymmeniätuhansia ihmisiä etsimään elämäänsä lisää musiikkia. Tanssimaan yhdessä. Iloitsemaan ja nauramaan yhdessä.

Enempää emme voisi toivoa.

 

Kymmentä miljoonaa juhlitaan Miljoonabileissä Näsilinnassa 24.5. Tervetuloa juhlimaan kanssamme!